Ajurien talli

Kolmekerroksisen rakennuksen maantasokerroksessa säilytettiin alun perin ajurien kärryjä, toisessa kerroksessa oli hevosten pilttuut ja ylimmässä kerroksessa säilytettiin heiniä. Vesikatto ja siihen liittyvä kattolyhtyratkaisu on muutettu vuonna 1959 katon korjauksen yhteydessä. Kattolyhdyistä johdettiin luonnonvaloa hevosten pilttuisiin lattialasien kautta.

Tallirakennuksen erikoispiirteisiin kuuluu toisen kerroksen kaksikerroksinen taloa halkova tunnelmallinen aula, jonka kautta kuljetaan 2. kerroksen asuntoihin. Tähän aulaan johtaa kaksi rakennuksen julkisivusta pullistuvaa ramppia, joista toiseen rakennettiin uusi betoniporras ja toinen entisöitiin puisine kulkuramppeineen. Aulassa pitkälti yli sata vuotta palvelleet puukaiteet ja -ovet entisöitiin, sekä kaikki pinnat kunnostettiin ja käsiteltiin yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa. Aulatilaa ympäröivät tiilipinnat paikattiin ja kalkkimaalattiin valkoisiksi. Aulan 1959 rakennettua vesikattoa korotettiin lämpöeristekerroksen verran, jonka yhteydessä sisäpuolinen laudoitus uusittiin 1950-luvun mallin mukaisesti. Kaksikerroksisen aulan yli satavuotias teräspalkkikannatteinen betonilaattaparvi sai lisätukea uusitun vesikaton kattovasoista ripustetuista teräksisistä vetotangoista. Aulan ylätasoa on mahdollista ihailla asunnoista käsin aulan ja asuntojen välisten kiinteiden sisäikkunoiden läpi.

Muutostyötä edeltävässä asussaan tallirakennuksen sisäpihan puoleisesta julkisivusta tehtiin kattava väritutkimus, jonka pohjalta yhdessä kaupunginmuseon kanssa päädyttiin palaamaan alkuperäisiin julkisivuväreihin. Keltarapattu julkisivu muuttui harmaaksi, ja ruskeaksi maalatut alkuperäiset viisikulmaiset puuikkunat ennallistettiin punaisiksi. Julkisivun ikkunoista 1950-luvun jälkeiset ikkunat ovat tummanharmaita. Maantasokerroksen ikkunat ovat uusia teräslasi-ikkunoita ja -ovia, joiden mittasuhteet mukailevat niiden paikalla sijainneita 1950-luvun vaunutallien ovia. Vaunutalliovien yläpuoliset puiset yläikkunat kunnostettiin ja säilytettiin paikoillaan.

1. kerroksen läpitalon asunnoilla on omat sisäänkäynnit sisäpihan suurista lasiovista. Aulaan avautuvista asunnoista tehtiin kaksikerroksisia, jotta suojellun aulan parvitaso voitiin jättää entiselleen. Ratkaisu on johtanut tilajärjestelyihin, joissa jokainen asunto on erilainen. Joihinkin asuntoihin teetettiin uudet lattialasit vanhan mallin mukaan. Naapurin vastaiselle julkisivulle puhkaistiin uusia ikkunoita, joiden yhteyteen rakennettiin veistokselliset seinäkkeet näkymien suojaamiseksi. Näihin asuntoihin avautuvat myös kunnostetut kattolyhdyt. Sisäpihan puoleisissa asunnoissa alkuperäisen mallin mukaisia viisikulmaisia ikkunoita on täydennetty uusilla alapuolisilla ikkuna-aukoilla. Suunnittelussa on pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon historiallisen rakennuksen luonnetta esimerkiksi jättämällä alkuperäiset betonikatot tasoittamatta ja paikoittain tiiliseiniä paljaiksi. Pintamateriaaliksi on pyritty ennakkoluulottomasti tekemään tuoreita, mutta talon historiaan sopivia materiaalivalintoja.