top of page

Punavuorelaisen hevostallin muutos asuinrakennukseksi, CASE Ajurien talli

Vuoden 2022 keväällä punavuorelaiselle sisäpihalle valmistui 18 asuntoa yli 100-vuotiaaseen tallirakennukseen.




Kohde on malliesimerkki siitä, että huolellisesti suunnittelemalla ja toteuttamalla pystytään muuttamaan uuteen käyttöön vaikeitakin ja suojeltuja kohteita niin, että paikan henki säilyy. Tämä vaatii suunnittelijoilta perehtymistä ja osaamista. Lopputuloksena on toimivia, ainutlaatuisia asuntoja, jotka poikkeavat muusta asuntotarjonnasta pohjaratkaisuiltaan, yksityiskohdiltaan ja tunnelmaltaan. Korjaaminen kannattaa sekä ekologisen kestävyyden että kulttuurihistoriallisen säilyttämisen nimissä.



Punavuorelaisella sisäpihalla sijaitseva entinen hevostalli kokee suuren muodonmuutoksen, kun rakennukseen muuttavat sen satavuotisen historian ensimmäiset ihmisasukkaat. 1900-luvun alussa rakennettu kolmikerroksinen tallirakennus toimi kaupungin hevosajureiden käytössä 1960-luvulle saakka, jonka jälkeen talli jäi sekalaiseen varastokäyttöön. 2000-luvulla lähes alkuperäiskuntoisen rakennuksen rapistumiseen reagoitiin, kun pitkään heitteillä ollut tallirakennus suojeltiin historiallisesti ja rakennustaiteellisesti huomattavan arvokkaana rakennuksena. Suojelun myötä rakennus kaavoitettiin muutettavaksi asuinkäyttöön, vaikka muutoksesta tiedettiin tulevan todella haastavaa rakennuksen kunnon, ja toisaalta myös asuinrakentamista koskevien määräysten vuoksi.


Pohjapiirustus, maantasokerros

Vuonna 2019 Ajurien talli sai uuden omistajan, joka tiedosti hankkeen realiteetit ja sitoutui asuntorakentamisella pelastamaan rakennuksen yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa. Arkkitehdiksi valikoitui Avarrus arkkitehdit, joilla on vankkaa kokemusta korjausrakentamisen saralla. Keväällä 2022 Ajurien talliin valmistui 18 asuntoa.


Pohjapiirustus, 2. kerros

Kolmekerroksisen rakennuksen maantasokerroksessa säilytettiin alun perin ajurien kärryjä, toisessa kerroksessa oli hevosten pilttuut ja ylimmässä kerroksessa säilytettiin heiniä. Vesikatto ja siihen liittyvä kattolyhtyratkaisu on muutettu vuonna 1959 katon korjauksen yhteydessä. Kattolyhdyistä johdettiin luonnonvaloa hevosten pilttuisiin lattialasien kautta.


Pohjapiirustus, 3. kerros

Tallirakennuksen erikoispiirteisiin kuuluu toisen kerroksen kaksikerroksinen taloa halkova tunnelmallinen aula, jonka kautta kuljetaan 2. kerroksen asuntoihin. Tähän aulaan johtaa kaksi rakennuksen julkisivusta pullistuvaa ramppia, joista toiseen rakennettiin uusi betoniporras ja toinen entisöitiin puisine kulkuramppeineen. Aulassa pitkälti yli sata vuotta palvelleet puukaiteet ja -ovet entisöitiin, sekä kaikki pinnat kunnostettiin ja käsiteltiin yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa. Aulatilaa ympäröivät tiilipinnat paikattiin ja kalkkimaalattiin valkoisiksi. Aulan 1959 rakennettua vesikattoa korotettiin lämpöeristekerroksen verran, jonka yhteydessä sisäpuolinen laudoitus uusittiin 1950-luvun mallin mukaisesti. Kaksikerroksisen aulan yli satavuotias teräspalkkikannatteinen betonilaattaparvi sai lisätukea uusitun vesikaton kattovasoista ripustetuista teräksisistä vetotangoista. Aulan ylätasoa on mahdollista ihailla asunnoista käsin aulan ja asuntojen välisten kiinteiden sisäikkunoiden läpi.




Muutostyötä edeltävässä asussaan tallirakennuksen sisäpihan puoleisesta julkisivusta tehtiin kattava väritutkimus, jonka pohjalta yhdessä kaupunginmuseon kanssa päädyttiin palaamaan alkuperäisiin julkisivuväreihin. Keltarapattu julkisivu muuttui harmaaksi, ja ruskeaksi maalatut alkuperäiset viisikulmaiset puuikkunat ennallistettiin punaisiksi. Julkisivun ikkunoista 1950-luvun jälkeiset ikkunat ovat tummanharmaita. Maantasokerroksen ikkunat ovat uusia teräslasi-ikkunoita ja -ovia, joiden dimensiot mukailevat niiden paikalla sijainneita 1950-luvun vaunutallien ovia. Vaunutalliovien yläpuoliset puiset yläikkunat kunnostettiin ja säilytettiin paikoillaan.




Etu- ja takajulkisivu

1. kerroksen läpitalon asunnoilla on omat sisäänkäynnit sisäpihan suurista lasiovista. Aulaan avautuvista asunnoista tehtiin kaksikerroksisia, jotta suojellun aulan parvitaso voitiin jättää entiselleen. Ratkaisu on johtanut tilajärjestelyihin, joissa jokainen asunto on erilainen. Joihinkin asuntoihin teetettiin uudet lattialasit vanhan mallin mukaan. Naapurin vastaiselle julkisivulle puhkaistiin uusia ikkunoita, joiden yhteyteen rakennettiin veistokselliset seinäkkeet näkymien suojaamiseksi. Näihin asuntoihin avautuvat myös kunnostetut kattolyhdyt. Sisäpihan puoleisissa asunnoissa alkuperäisen mallin mukaisia viisikulmaisia ikkunoita on täydennetty uusilla alapuolisilla ikkuna-aukoilla. Suunnittelussa on pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon historiallisen rakennuksen luonnetta esimerkiksi jättämällä alkuperäiset betonikatot tasoittamatta ja paikoittain tiiliseiniä paljaiksi. Pintamateriaaliksi on pyritty ennakkoluulottomasti tekemään tuoreita, mutta talon historiaan sopivia materiaalivalintoja.


Kirjoittanut : Atte Aaltonen

Valokuvat : Tuomas Uusheimo

Comments


bottom of page